Do you like it?
I like. It's the sea. 
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Elän nähdäkseni elämää. Päiviä ennen eläkeikää. Kaksitoista kesää elämää?
Isokari
Hailuoto
Sinivuokko 11.4.
Leskenlehti 8.4.
Sää
Muistamattomana vuonna 2010
Tännepäin
My favorite stories
- Francoise Sagan: Ihmeelliset pilvet
- Doris Lessing: Viides lapsi
- Saul Bellow: Herzog
- John Steinbeck: Taivaan laitumet
- Ian MacEwan: Ikuinen rakkaus
- James Dickey: Syvä joki
- Nadine Gordimer: Perjantain jalanjälki
Followers
8 comments:
Yes, I like it! Und der Raps blüht noch! Welch eine herrliche Stimmung.
Enjoy the summer!
Cornelia
Hih. Olen menossa rantaan tänään syömään työkaverin kanssa. Aiotaan istua ja nauttia hetki kesästä keskellä työpäivää. Tämä päiväkirjasi oli hyvä johdanto ruokataukoon. :)
Tuo keltamatara-rantakuva on "ihan paras"! (Noin sanoi eräs ystäväni kuusi vuotta sitten ollessaan 17-vuotias.) Kiitos taas, kiitos oikein paljon. :)
Yes, that will we do, Cornelia!
Ich hoffe, dass die sonnigen Tage lange nicht vorbei sind. 23.7. - 27.7. gibt es in Turku the Tall Ship Race. Eine Menge von alten Segelschiffen aus aller Welt segeln nach Turku.
Ich hoffe, dass ich einige Bilder davon knipsen kann.
Seija
Toivottavasti ateriahetkeksi rannassa oli onnistunut, Helena.
Olin pari päivää viime viikolla siellä päin ja shokaistuin oikein stadin prameudesta aurinkoisena kesäpäivänä.
"Keltamatara" on muuten kyllä rapsia tai rypsiä. Sitä on nykyään levinnyt ihan ihmeellisiin paikkoihin, kuten Suomenlinnaan, josta kuva on. Kalliot olivat huikaisevan keltaisia.
Nautin muuten siellä yhdestä tosi halvasta huvista eli ratikalla/sporalla (kuten hesalaiset nuoret sukulaisemme sanoisivat) ajelusta. Mikä sen mukavampaa, kun jalat ovat väsyneet ja ihoa kuumottaa aurinko, kun tuijotella ratikan ikkunasta lehmusten reunustamia katuja ja tuttuja katuja. Kaikenlaista muistuu mieleen.
Missä muuten Kansallisooppera nykyään on? Eikö se ennen ollut Albertinkadulla?
Ups, keltamatarasta tulikin rypsirapsi. En olisi kyllä heti arvannut. En ole noin yllätyksellisestä paikasta ajatellut löytäväni. Sitähän voisi vaikka alkaa luonnonmukaisen kasviöljyn valmistajaksi... :D No, minä tunnen itseni kyllä pölhöksi nyt. Saipahan vaativa persoonallisuuteni suoraan moksautuksen kuonolleen ja se on minulle ihan oikein. :)
Voi, olisi ollut kiva nähdä sinua. Olet aina tervetullut, vaikka keskellä päivää, luokseni, missä ikinä olenkin. Älä ota kuitenkaan paineita. Haluan sinun kuitenkin tietävän, että olet aina tervetullut.
:)
Minulla on kauan ollut trauma siitä, että olen asunut 25 vuotta Helsingissä ja ollut siitä kuusi vuotta ihan keskustassa töissä, mutta olen jo pitkään ollut ihan ulkona siitä, missä mikäkin paikka Hesassa on.
Äitini kanssa käytiin usein balettia katsomassa Kansallisoopperassa, joka tosiaan silloin oli Bulevardin ja Albertinkadun kulmassa. Näköjään jo 90-luvulla siirtynyt Helsinginkadulle. Jotenkin haikeaa. Sitä ei haluaisi joidenkin asioiden muuttuvan.
Silkkaa nostalgiaa.
Olin siellä kääntäjäkokouksessa, vaikka lopuksi kolusin Korkeasaaret ja Suomenlinnat vain havaitsekseni, että väsyn aivan hirveästi. Viime aikoina olen tuntenut halua vain olla ja katsella lintuja ja kuunnella tuulta.
Juu, sinnehän se kansallisooppera siirtyi, uuteen oopperataloon Töölönlahden rannalle. Vanhassa oopperatalossa toimii tätä nykyä Aleksanterin teatteri, jossa onneksi järjestetään edelleen hienoja tanssi- mutta myös teatteriesityksiä ja joka on vanhan kansallisoopperan alkuperäinen nimi. Onneksi kuitenkin näin.
Anteeksi, etten huomannut vastata, kun kysyin, mutta selvititkin jo itse.
Kiitos tuulista ja linnuista. Sellaiset asiat elävät mielessäni kaipuuna kohtaamattomaan nykyelämässä. Hyvä, että elät niitä, elät niistä, se on kauneinta elämää.
:)
Itseasiassa ihmettelin, miksi oikein kysyin, kun nykyään kaikki vastaukset löytyy netistä. ;-)
Yritän saada kaiken ilon ja mielen rauhan luonnosta, kun elämä muuten on tiukkaa. En vain viitsi kertoa siitä puolesta tässä blogissa.
Yritän pitää tämän paikkana, jossa on kuvia niistä hetkistä, jotka ovat saaneet minut hetkeksi unohtamaan arjen.
Post a Comment