Vaahteran lehdissä kahlaaminen on joka syksyn mukavimpia juttuja.Eilen poljin kuudessa tunnissa 100 km. Vain yksi toinen pyöräilijä tuli naama pohjoistuulesta punaisena vastaan. Olin todella poikki ja palelin. Mitään sen ihmeempää kuvattavaa en edes matkalla nähnyt, vaikka suurena missiona olin päättänyt nähdä luontoa läheltä. Viisi valkohäntäpeuraa pelästyi kyllä minua punaisessa takissani luulleen kai metsästäjäksi. Ne pomppivat valkoinen peräpeili pystyssä tien yli metsään piiloon, mutta hämmästykseltäni en ehtinyt siinä vaiheessa muuta kuin möllöttää.
Perille päästyäni kävin saunassa ja luulin nukkuvani sen jälkeen kuin tukki, mutta heräsin muutaman tunnin päästä, enkä enää saanut sitten unta, vaan pohdin taas kerran kaikki epäonnistumiset, loukkaukset ja harmit läpi ja totesin yön yksinäisyydessä elämän olleen perin juurin ankeaa.
Onneksi pääsin takaisin miehen kyydissä. Lämpimässä autossa istuessani ajattelin, miten ihana keksintö auto onkaan. "Ihmisen peltiset kuoret", kuten Linkola niistä on sanonut. Todella, kovassa maailmassa ihminen tarvitsee aina välillä peltisiä kuoria.
4 comments:
Vaahteramäki. :)
Sinnikästä kyytiä kuitenkin, tuo matkantekosi. :) Hattua nostan sille.
Olen päättänyt, etten anna periksi tälle vähittäiselle rapistumiselle. En ainakaan polvivaivalle. Pyöräily on siihen parasta hoitoa. Kauhistuttaa ajatus, että joutuisi hankkimaan tekonivelen.
Erikoista. Taas ja jälleen. Minullakin on ongelmia yhden nivelen kanssa. Varpaan vierustaa näyttää vaivaavan alkava nivelrikko. Olen niin ikään pohtinut tuota tekoniveltä, ja minuakin asia kauhistuttaa.
Syön nivelkipuun Panadolia, 1 g. Yritän välttää lääkkeen ottoa, mutta pakko on välillä ottaa, ettei kipu pahene. Nivelkivun takia en ole päässyt käytännössä koko vuonna juoksemaan.
Haaveilen hiukan uudesta pyörästä. Ehkä ensi kesänä.
Uusi pyörä on kannattava hankinta. Tuhahdin ennen ihmisten puheille 21-vaihteisista pyöristään. Mutta on se vain niin, että kun sellaisella on ajanut, ei enää haluaisi ikinä ajaa heikoimmin varustetuilla pyörillä.
Minulla on tunneside pyörääni. Välillä silmäilen sitä ja ajattelen, että onpa se kaunis. Pyöräily on ihanaa, kun on kunnon varusteet.
Ajattelin juuri, että jos tulet kesällä tänne, niin vanha pyöräni on kyllä aika kehno. Olisi noloa itse huristella hienolla uudella pyörällään ja antaa sinun rahjustaa sen vanhani kanssa.
Voi, hanki se uusi pyörä ja hommaa itsesi tänne ensi kesänä! Ihastut varmasti saaristoreittiin.
Post a Comment