Ei mitään sen ihmeempää. Hyvä niin. Krääsäkaupoissa olen käynyt ja mielinyt kaikkea kimmellystä, tonttuja ja kynttilöitä. Kai se on perua siltä ajoilta, kun lapsena selailtiin paksua Anttilan luetteloa haaveillen joskus saavansa sen kaiken. "Ottaisin ton ja ton". Huvitin itseäni myös valitsemalla luettelosta itselleni isiä ja lisää veljiä. En ollut oikeastaan surullinen. Tiesin, etten koskaan saisi sitä kaikkea. Haaveilu vain oli ihanaa.
Sitä haaveilua jatkan edelleen. Nyt haaveilen punaisesta talosta. Se on olemassakin. Ja myynnissä. Mutta minulla ei tietenkään ole rahaa siihen. Haaveilen silti. Olen jopa suunnitellut, miten kutsuisin sinne kaikki rakkaimpani viettämään joulua. Pihalle voisi laittaa lyhtyjä palamaan. Koirat (niitäkin olisi sitten) juoksentelisivat vapaina lumessa.
No ostinpa ainakin kaksi punaista liinaa joulua varten. Onhan sekin jo jotain. Kai. Joo. No joo.
Sitä haaveilua jatkan edelleen. Nyt haaveilen punaisesta talosta. Se on olemassakin. Ja myynnissä. Mutta minulla ei tietenkään ole rahaa siihen. Haaveilen silti. Olen jopa suunnitellut, miten kutsuisin sinne kaikki rakkaimpani viettämään joulua. Pihalle voisi laittaa lyhtyjä palamaan. Koirat (niitäkin olisi sitten) juoksentelisivat vapaina lumessa.
No ostinpa ainakin kaksi punaista liinaa joulua varten. Onhan sekin jo jotain. Kai. Joo. No joo.
5 comments:
On se. :)
Oli kaunis kirjoitus, ja taas laitoin uuden taustakuvan. En koskaan kyllästy kauniisiin kuviisi. Edellinen kuva sai minut joka kerta ihmettelemään syksyn värejä ja syksyisessä maisemassa kulkevien metsäportaiden mystisyyttä. Aina mietin niitä katsoessani kuvaa.
Olemme saman ajan lapsia. Minäkin katselin postimyyntiluettoja pienenä ja valitsin, minkä yhden tavaran haluaisin itselleni joka sivulta. En muista kunnolla, mitä malleista ajattelin.
Minäkin olen alkanut haaveilla omasta asunnosta. Samasta on alkanut haaveilla avopuolisoni. Olen ajatellut haluavani jonnekin sinnepäin, missä sinä asut. Avopuolisoni sanoo, että sitten, kun valmistun (jos valmistun) uuteen ammattiin ja jos saan hyvän työpaikan jostain, niin voimme periaatteessa lähteä minne vain.
Edessä on vielä monta mäkeä, enkä tiedä, miten jaksan ja minne asti. Ehkä keksin jonkun toisen, kiinnostavamman tien matkan varrella. Ehkä tulen päätyneeksi siihen johtopäätökseen, että alkuperäinen unelmani oli ylimitoitettu ja minun täytyy madaltaa toiveitani. Näin on tähän mennessä käynyt lähes aina. Ainoastaan avopuolisoni on lapsuuden unelmani toteutumaa. Mutta häntäkin sain odottaa 30 vuotta.
Lopuksi aamun kivoin juttu. Kello soi, se soi toisenkin kerran, se soi kolmannenkin kerran. Sitten sanoin: "Klockan ringer, tiden springer" ja nousin ylös. Tuli mieleen, kun tulin siitä loruilusta hyvälle tuulelle, vaikka herääminen onkin kivuliasta.
Tervetuloa tännepäin. :)
Hauska tuo ruotsalainen sanaleikki. Tykkään ruotsin kielestä, varsinkin riikinruotsalaisten puhumana.
Aamulla tunnen olevani aina onnellisessa asemassa, kun ei tarvitse lähteä minnekään. Joskus kärsin siitä, kun kuulin naapurien kolisevan töihin. Tunsin hirveää alemmuutta. Mutta nyt olen alkanut nauttia aamuistani.
Koska minun ei tarvitse siirtyä minnekään alkaakseni tehdä töitä, teen aamulla aina parin kilsan kävelylenkin (=menen töihin) ja viiden maissa teen uuden kävelykenkin (=kävelen kotiin).
Joskus mieheni huikkaa: Haenko sinut töistä? Sitten teemme iltapäivän kävelylenkin yhdessä.
Nuo portaat, joista puhuit, ovat Turusta, Samppalinnan mäeltä. Kaunis paikka. Turussa ollessani kävelen mielelläni siellä.
Hip hei, nyt on rokotus ohitse. Sain sekä sikatautirokotteen että kausi-influenssarokotteen, vaikka sairaanhoitaja ei ollut varma, kuulunko jälkimmäisen riskiryhmiin. Ensimmäisen kuulun.
Nyt jännityttää, saanko kuumetta. Jos saan, lähden saman tien kotiin lepäämään. Arvaa, haluanko lievän lämpötilan nousun... ;)
Nyt pitää alkaa lukea. Mukavaa viikon alkua sinne!
:)
Minä olen toivonut, että selviän tästä epidemiasta sairastumatta. Olen vältellyt paikkoja, missä on paljon ihmisiä, pessyt kädet aina, kun tulen ulkoa ja hinkannut hedelmät ja vihannekset astianpesuaineella puhtaaksi.
Mukavaa viikkoa sinnekin, Helena
:)
Post a Comment