Wednesday, December 2, 2009

Kiirastulta

Uusimmassa Kääntäjä-lehdessä Anne Hupli kertoo, kuinka tulkkasi Barack Obaman virkaanastujaispuheen suorassa lähetyksessä.

Olen itse pari kertaa yrittänyt simultaanitulkkausta, ja täytyy sanoa, että olivat hikeä ja tuskaa synnyttäviä kokemuksia. Miten puhua samaan aikaan, kun kuuntelee? Useaan otteeseen jäin kuuntelemaan, mitä puhuja puhuu ja silloin auttamatta tietenkään ei pystynyt tulkkaamaan kaikkea, vaan vain rippeitä. Eivät edes joskus opetut täytesanat (siis, mmmm, eli...), hyvä etukäteisvalmistautuminen ja muistiinpanot pelastaneet lopulliselta katastrofilta.

Tulkkausta kuunnellessa se vaikuttaa helpolta ja kuuntelijana pystyy hämmästyttävän nopeasti huomaamaan jokaisen kömmähdyksen ja puuttuvan sanan. Mutta kun itse joutuu tulkiksi ja yleisön eteen, jo konsekutiivisessa tulkkauksessa puhujan sanat tahtovat haihtua ilmaan niin, ettei kuolemakseen pysty muistamaan, mitä tämä kaksi sekuntia sitten sanoikaan. En tiedä, onko tämä yleinen totuus vai vain minun tyhjän pään ongelmani.

Olen kuunnellut myös tulkkausta, missä tulkki ei heti ymmärrä jotain sanaa ja keksii sille nopeasti jonkin hätäratkaisun päästäkseen sujuvasti eteenpäin. Mutta voi epäonnea, kun sana ilmeneekin puhujan pääteemaksi ja toistuu melkein jokaisessa seuraavassa lauseessa, jolloin tulkkaus alkaa livetä, kunnes tulkin on lopulta sanottava suoraan, että kyseessä ei siis olekaan "aasi", vaan puhujan hyvä ystävä tai jotain muuta yhtä käänteentekevää, mikä kirvottaa kuulijoissa röhönaurun ja vie kaiken pohjan puhujan vakavahenkisestä puheesta.

Onneksi tämä tulkkaus tapahtui harrastajapohjalta, eikä tilaisuuskaan loppujen lopuksi ollut kuolemanvakava. Mutta kyllä: hyvä tulkki on palkkansa ansainnut. Tätä mietin, kun luin Anne Huplin mietteitä tulkkauksestaan. Hänen on täytynyt tuntea Amerikan historia, kirjallisuus ja sudenkuopat jne. kuin omat taskunsa pystyäkseen sekunnin murto-osassa yhdistämään asiat ja löytämään niille suomenkielisen ilmaisun. Miksi tätä ylipäätään ihmettelen? Kyseessähän on ammattitulkki. Hivenen kai kadehdin. Aika paljonkin.

3 comments:

Helena said...

Simultaanitulkkaus kai vaatii aivoilta tietynlaista rakennetta, näin ymmärtäisin. Itse en simultaanitulkkausta ole tehnyt, sen sijaan välillä käännän lennosta mutta sillä aikaa puhujat pitävät taukoja puheessaan, jotta saan kääntää.

Yksi puolituttuni on simultaanitulkkina. Työ on kuulemma raskasta, ja montaa tuntia ei voi päivittäin tulkata, ei edes joka päivä. Muutakin työtä mahtuu joukkoon - pohjatyötä on paljon. Arvostan kyllä hänen osaamistaan, mutta itse en siihen pystyisi.

seija said...

Sama juttu, olen kieltäytynyt kaikista tulkkaushommista jo vuosia vuosia sitten, kun havaitsin, etten yksinkertaisesti pysty siihen.

Ajatukseni alkavat harhailla liian nopeasti tai kiinnitän huomioni sivuseikkoihin kuten yleisön joukossa haukottelevaan (jolloin tietenkin ajattelen, että syy on huonossa tulkkauksessa).

Simultaanitulkki on kyllä tavallisesti omassa kopissaan

Joskus silloin, kun vielä tulkkasin, olin ihan sipsakka kuvista päätellen, mutta itsetuntoni oli silloin jo nolla. Tulkilla täytyy mielestäni ollakin rautainen itsetunto, ettei oma itse vaivaa millään tavoin tulkkaustilanteessa, vaan voi täysin keskittyä hommaan.

Joudut Helena työssäsi varmasti jatkuvasti olemaan kahden kulttuurin tulkki. Mielenkiintoista ja rikastuttavaa, uskon näin. Itse vaihtaisin vielä näin vanhakin lennossa sinun hommaasi, jos olisi mahdollista. Minua on aina kiehtonut kielten ja kulttuurien sekasotku.

Ajattelin tätä juuri yksi päivä, kun näin saksalainen mieheni keskustelevan virolaisen miehen kanssa suomeksi ja hieman myöhemmin itse jouduin puhelimessa solkkaamaan italialaisen miehen kanssa saksaksi.

Brysselissä hommissa olo olisi toiveiden täyttymys. Stubb ilmentää tätä kaikkea niin hyvin. Piristysruiske harmaudessa.

Mutta hyvä näinkin: saan tuhertaa yksikseni ja lähteä ulos, kun huvittaa tai heittäytyä röyhkeästi sängylle koipia oikomaan. :D

Toivon vain, että saan näin jatkaakin.

seija said...

Joo, huomaan juuri nyt vanhuuden olevan tulossa. Kaipaan yli kaiken omaa rauhaa ja elämän kohokohtia ovat hetket, kun saa kömpiä juuri vaihdettujen puhtaiden lakanoiden väliin, juoda kupposen kuumaa kahvia tai kuunnella linnunlaulua.

Related Posts with Thumbnails