Alkukesän aamut ovat mykistävän kauniita. Pyörätie on vaahteran kukkien ja tuomen terälehtien peitossa. Käki kukkuu, laulurastas ja peippo esittävät kilvan soolojaan. Aurinko etsii sadepilvestä rakoja, mistä luoda säteensä maahan. Joutsenet lipuvat tyyntä veden pintaa. Liikkeellä olevat ihmiset ovat onnellisen näköisiä ja luovat toisiinsa epäuskoisia katseita: onko tämä oikein tottakaan?Olen vaihteeksi täällä, missä kaikki on lähellä. Ihmeellistä kyllä kauniit kukatkin. Kouluaikaista Otavan värikasviota minulla ei valitettavasti ole mukana, joten en tiedä kaikkien noiden yllä olevien kasvien nimiä: (seuraavana päivänä täydennettynä) valkopeippi, puna-ailakki, peltokanankaali (eikä rypsi niin kuin aina olen luullut), kevätesikko, niittykellukka, metsäkurjenpolvi, kevättähtimö, (?), kielo.
Tässä taas kuvia tiestä. Tällä kertaa kyseessä on pyörätie, jota voisin ajaa loputtomasti edestakaisin. Tiedän, että moni muu on samaa mieltä kanssani.
Lopuksi helluntain kunniaksi hieman musiikkia meille jotka keräämme kaikki neliapilat ja hevosenkengät ja laskemme käenkukunnat. Kamerani videokuva näyttää kehnolta, mutta äänet se tallentaa ihan kelvosti.
No comments:
Post a Comment