Viime vuonna nämä joutsenet eivät ehtineet saada toista poikastaan lentokykyiseksi, kun pakkaset tulivat ja niiden tien taakseen sulkema merenlahti jäätyi. Poikasen kohtalona oli joutua ketun suuhun.Tänä vuonna pelkään käyvän samoin. Siksi en aio enää pyöräillä saaristoon seurailemaan tilannetta. Viime vuonna hälytin palomiehet paikalle, pyysin apua eläinsuojeluvalvojalta ja soitin BirdLifeen, mutta apua ei joutsenelle ei hellinnyt. Vieläkin muistan katkerana BirdLifen miehen naurahduksen: Saavathan ketut siitä ruokaa.
Toinen asia, mikä tuli mieleeni, on skottilääkärin Malcom Kendrickin (jotain sinne päin) tutkimus, ettei kolestroli aiheuta sydänvaivoja, vaan stressi. Olen itse jo jonkin aikaa kärsinyt epämääräisistä sydänoireista, jotka lääkärin mielestä eivät kuitenkaan ole sydänoireita, koska ne ilmaantuvat illalla levon aikana, eivätkä rasituksessa. Kolestroliarvojani lähdettiin kuitenkin seuraamaan. Hienostihan ne uudella ruokavaliolla ja liikunnalla ovat laskeneetkin 6,3 kokonaiskolestrolista arvoon 5,5. Mutta sydänvaivat ovat käyneet pahemmiksi. Lääkärienkin tieto on pelkästään tutkimuksen sen hetkiseen tilaan nojautuvaa ja aina tulee uusia tutkimuksia, jotka kumoavat vanhat käsitykset.
4 comments:
Hei,
Missä lehdessä tuo lakimiehen kirjoitus oli? Muistatko? Olisi kiva lukea ja tallentaa se. Olen hullu lehtiartikkelien kerääjä... ;)
Niin, ja muistan viime talvesta tuon joutsentarinan. Se on tosi surullinen. En voi vieläkään käsittää BirdLifen toimintaa tai toimimattomuutta tässä asiassa. Lintujensuojelujärjestö. Hmm..
Se oli Turun Sanomissa. Voisin katsoa jos löydän sen tuosta lehtipinosta ja lähetän sen sinulle. Siitä oli myöhemmin paljon arvostelua, että kuinka lakimies menee puhumaan tuollaista.
Tämä lakimies (tai nainen hän oli) oli ajanut erään naisen asiaa, jotta tämä sai huostaanotetun lapsensa takaisin.
Tuosta BirdLifestä kyllä tuli sellainen tunne, että sanahelinää vain kaikki. Onhan joku työpaikka, kun saa istua siellä lämpimässä toimistossa ihmisiltä kerätyillä rahoilla.
Englannissa on oikein virkapukuiset eläintensuojelijat, jotka ainakin televisiodokumenttien mukaan ovat heti matkalla, jos joku eläin on pulassa.
Kysyin vielä mieheltä, että saanko itse kantaa joutsenen jonnekin, missä meri avoin. Kuulemma siitä vaan, mutta kannattaa olla varovainen, koska joutsen varmasti nokkisi aika lailla.
Kahlasinkin jonkin matkaa kaislikon reunaa, mutta pohja oli niin liejuista, että siinä vajosi syvälle, joten jätin siltä päivältä yrittämisen. Seuraavana päivänä, kun menin sinne, rannalla oli enää joutsenen sulat ja höyhenet. :(
Luonnon kulkuun puuttuminen ei taida tosiaan tuoda muuta kuin pahan mielen.
Post a Comment