... mitä kaikkea hän näkeekään! Voi ressukkaa. Olisipa ollut makkaraa mukana, olisin antanut tälle ketulle. Se odotti kiltisti, että jatkaisin matkaa niin, että se pääsisi tien yli. Kun katson nyt tarkemmin kuvaa, niin kettuhan on selvästi märkä. Ilmeisesti se oli kahlannut tai uinut viereisen joen ylitse. Mutta eikö vain senkin silmissä ole jotain surullista?Vai onko suru katsojan silmissä?
3 comments:
Onpa kettu nälkiintynyt. :( Harvoin pääsee noin lähelle kettua! Olen viimeksi nähnyt ketun noin kuukausi sitten, kun se livisti bussipysäkin takaa sillan alle. Näin vain nopeasti hännän. Kai se oli kettu... :)
Sitä ennen näin ketun keskellä kaupunkia ehkä vuosi sitten. Se ravasi paniikissa keskustassa eksyneenä. Se kaarsi kurvissa niin, että sen takapää kellahti, sitten se nousi nopeasti pakokauhunomaisesti ja jatkoi matkaansa kirkkoa kohti. Minua säälitti se.
Hieno kuva siis, totta tosiaan! Tuo ilmekin vielä!
Toden totta, kaupungin liikenteeseen eksyneen ketun on täytynyt olla kauhusta puolikuollut.
Yhtenä jouluaattona, kun asuimme vielä rivitalossa,kettu ilmestyi pihaamme ja nappasi lintujen talipötkön mukaansa. Meistä se kruunasi liikuttavalla tavalla joulumme. Laitoimme ulos heti uuden talipötkön.
Toissa vuonna surin sitä, että joutsen joutui ketun ruuaksi, mutta kun katsoo tuota nälkiintynyttä kettua, ei voi muuta kuin toivoa, että se saisi mehevän lintupaistin kiinni.
Post a Comment