Tänä aamuna aurinko paistoi sen verran, että lähdimme Koskeljärvelle etsimään pyrstötiaisia. Ilma kuitenkin muuttui pian harmaaksi, eikä pyrstötiaisikaan näkynyt missään. Sen sijaan laulujoutsenpariskunta oli laskeutunut järven jäälle ja toitotteli siellä. Ne maastoutuivat niin hyvin valkeaan lumeen, että ihan vahingossa sain niistä vilauksen videoon. Jotain siis kuitenkin: tämän kevään ensimmäiset laulujoutsenet. Tietäisipä Yrjö Kokko!
Istuskelimme hetken laavulla kaakaota juoden ja harmittelimme, ettemme olleet ottaneet makkaraa ja tulitikkuja mukaan. Kuivia puita oli vaikka kuinka paljon valmiiksi hakattuina. Päiväkirjasta luimme, että eilen laavulla oli keittänyt perunoita ja paistanut makkaraa susia jäljittänyt porukka. Minun kuvasaaliini jäi vaisuksi ja haaleaksi.
Päätin, että palaisimme vielä muutaman viikon kuluttua laavulle makkarat mukana. Koskeljärvellä on kuulemma myös härkälintuja. Joiden ääntä kyllä haluaisin kuulla.
3 comments:
Alkoi itkettää. Kiitos silti taas. Oli ihanaa katsella ja kuunnella. Olen vaimentanut kaipuuni maalle. Sitä rauhaa ei voi löytää muualta, kuin minkä luonto antaa.
Rakas ystävä.
En osaa sanoa mitään. Mutta uskon olevani samalla aaltopituudella.
:)
:)
Post a Comment