Joutsenia

Joutsenet tekevät yhä minuun suuren vaikutuksen, vaikka täällä asuessani olen nyt nähnyt niitä vaikka kuinka paljon. Niiden luottamus ihmiseen on myös mukavaa. Tänä aamuna vein 15 kiloa kauraa sulapaikalle. Joku muu oli tuonut sinne jo kauraa, mutta se oli jo jäämässä lumen alle. Harmaa pikkulintukin oli siellä kauraa syömässä. Mielestäni se ei ole ainakaan mikään kangaskiuru, pikemminkin harmaasirkku.

Joutsenpariskunta on saanut seuraa toisesta pariskunnasta, joka on saapunut sinne eilisen käyntimme jälkeen yhden poikasensa kanssa. Joutsenet näköjään eivät osaa syödä kuivaa kauraa, vaan niiden piti kastella jyvät aina veteen. Oli minulla niille leipääkin, mikä kelpasi paremmin. Sorsat sitä vastoin syövät ahmimalla kauraa.

Sanottakoon vielä, että ruokin lintuja aina vasta tammikuun puolelta lähtien, kun meri on jäätynyt.

En ehtinyt kuin hätäisesti ottaa pari kuvaa, kun idästä nousi kova tuuli ja tuiskutti jäätävää lunta. Lähdin suosiolla kotiin.