Hiihdellessäni (siitä en halua luopua), kun huomasin nenäliinan jääneen kotiin, ajattelin aforismeja: Jos ei ole nenäliinaa, ei tarvitse niistää. Jaa, vai olisko parempi: Jos ei ole nenäliinaa, täytyy niistää sormiinsa. Jos ei ole nenäliinaa, on vain niiskutettava. Jos ei ole nenäliinaa, ei voi ajatella muuta kuin nenäliinaa. Jos ei ole nenäliinaa, on lähdettävä kotiin.
Eipä muuta.
4 comments:
En tiennyt ennen mistään valkotasapainosta. Oli kiinnostavaa etsiä se nyt googlaamalla. Ai noinko se menee! En tiennytkään!
Hymyilyttivät nuo aforismit. Minäkin käytän nenäliinaa. Löysin vanhoja lapsuudenperheemme nenäliinoja, joita kumpikaan tytär ei ollut aiemmin huolinut. Pesin ne kaikki, ja nyt ne ovat ahkerassa käytössä sekä silloin, kun tarvitsee niistää, että että ruokapöydässä, jossa ne korvaavat kertakäyttöliinoja. Tosi kätevää. Ja ympäristöystävällistä. :)
Hiihtäessä ja pyöräillessä päässä pyörii kaikenlaista. Olen luonut siellä kokonaisia kertomuksia, novelleja, esseitä ja blogikirjoituksia, mutta kotona en enää jaksa kirjoittaa niitä ylös.
Joskus myös laulelen sivakoidessani yksin, sitten pitää vilkaista ympärilleen, ettei kukaan vain kuullut.
Olin iloinen, kun luin Erkki Lampénin kirjasta, että hänelle käy ihan samoin.
Joo, Helena, kannattaa puhua valkotasapainosta. Se kuulostaa siltä kuin ymmärtäisi valokuvaamisesta paljonkin. ;)
Ihmettelin aikoinaan pienen ikäni, että mikä ihme on sininen hetki. Ajattelin, että se on jotain hyvin harvinaista ja hetkellistä. Sitten aloin yrittää hahmottaa sinisen hetken olemassaoloa. Nykyään havaitsen sen lähes joka ilta etenkin talvisin.
Niin se on, että monet asiat huomaa vasta, kun niistä saa tietää joltain toiselta - vaikka asia olisi tavallinen ja lähes jokapäiväinen.
Tänä talvena onkin ollut kauniita sinisiä hetkiä, kun on ollut lunta. Viime talven hirveän harmauden jälkeen tämä tuntuu suorastaan ylellisyydeltä. Kuvitella, että meillä on koko talven ollut vitivalkoiset tiet!
:)
Post a Comment