Suomessakin on paljon ihmeellistä. Minua on aina hämmästyttänyt nämä vaatimattomat merenrannan asukit. Jään sulettua aurinko luo ensisäteensä kiviin, jotka ovat merirokkojen tähdittimiä.Tuntuu melkein vaikealta uskoa, että nämä kitiinikuoriset nyppylät ovat tosiaan eläinkuntaan kuuluvia. Merirokoilla on kaksi elämänvaihetta: nauplius-toukkina (katsoin eläinkirjasta) ne uivat meressä ja syövät ja juovat, mutta kypris-toukkavaiheessa ne lopettavat syömisen joksikin aikaa ja kiinnittyvät sopivaan paikkaan kököttämään.
Tässä surulliselta tuntuvassa kohtalossa niiden loppuelämä näyttää keskittyvän suvun jatkamiseen ja sukuelimiltään ne päihittävät kokoonsa verrattuna ihan kenet tahansa.
Merirokot ovat kaksineuvoisia. Onkohan kukaan koskaan nähnyt niitä parittelemassa, itsensä tai toistensa kanssa?
Ihmisenkin sanotaan joissakin tilanteissa vetäytyvän kuoreensa. Kuin simpukka. Minkälainen olisi yhdyskunta, jossa kaikki olisivat kuin merirokot? Tarina voisi alkaa näin:"Kylä oli kuin merirokkoyhdyskunta. Sen asukkaat elivät tiiviisti omissa oloissaan ja kasvattivat panssariaan sitä kiivaammin mitä ahtaammaksi asuinalue kävi. Mykkinä ja paikoilleen juuttuneina ihmiset olivat jo kauan sitten menettäneet kykynsä uskoa muunlaiseen elämään. Mitä oikein oli tapahtunut? Joskus täällä olivat surffarit ratsastaneet aalloilla ja iloinen puheenpulina oli kantautunut lukuisten ravintoloiden terasseilta..."
1 comment:
Ihana teksti. Juuri luin ennen tänne tuloa Richard Hawkingin the Timesissa ilmestyneen ja uuteen tiedesarjaan perustuneen haastattelun, jossa kuvattiin mahdollisia eläinlajeja maailmankaikkeudessa. Oli kuin samaan maailmaan olisi päiväkirjassasi astunut.
Olin myös kiva lukea merirokoista. Näin sellaisia neljä vuotta sitten Egyptissä ja otin kuvia niistä. En tiennyt, mitä ne olivat. Kiitos tiedosta ja kuvista. Aika erikoista on elämän monimuotoisuus. Voisin kuvitella meidän hyvin olevan kuin merirokkoyhdyskunta.
Post a Comment