Aurinko tuo havumetsän koko kauneuden esiin. Pehmeää polkua on mukava kulkea. Havumetsässä on myös jo tähän aikaan vuodesta vihreää. Aluskasvillisuudessakin on lukuisia ikivihreitä kasveja: erilaiset sammaleet, puolukka, mustikanvarvut, katinlieko, kallioimarre...
Kallioimarre koristaa sammaleisia kallionkylkiä. Imarre-nimi viittaa sen makeaan makuun. Lapsina imeskelimme sen juuria mummon esimerkkiä noudattaen (olikohan terveellistä?). Saksalaiset kutsuvat kallioimarretta myös enkelinmakeaksi (Engelsüß). Sitä on vanhan kansan parissa käytetty rohtona moneen vaivaan.
Naava eli partajäkälä on epifyytti, jonka perinteisesti tiedetään kertovan ilmanlaadusta. Saasteisissa paikoissa naavaa ei näe. Naava on monien eläinten pesätarviketta. Ihmiset käyttävät sitä ainakin kankaan värjäykseen.
Tässä mäyrä-herra (tai rouva) on varmasti käynyt tonkimassa muurahaispesää löytääkseen makeita munia. Tässä pesässä ei näkynyt vielä liikettä, mutta aurinkoisissa paikoissa muurahaiset ovat jo jälleen täydessä työn touhussa. Talvet mäyrä nukkuu, mutta nyt se on jo liikkeellä. Kostea maa paljastaa, missä se on kulkenut.
Tassunjälki on viisi senttiä pitkä. Siinä näkyy viisi varvasta ja kaarevat kynnet. Tämä jälki löytyi kauriiden ja peurojen ruokintapaikalta, mistä mäyrä oli syönyt ilmeisesti nauriita ja porkkanoita, joiden nyt jo lahoava makea lemu oli haistettavissa kauaksi.
Mäyrän metsää koristavat nämä kauniit katinliekot. Itiöpesien pöly kuulemma leimahtaa liekkiin, jos sen lähelle tuodaan vaikka palava tulitikku. Tulennielijät ovat käyttäneet sitä sytytysjauheena. Liekokasvit on muistoja maapallon muinaisista ajoista, näin kerrotaan Wikipedian sivuilla.
Metsä oli kyllä täynnä tutkittavaa, mutta ärräpäitä kirposi tuon tuosta huulilta. Milloin mätäs upotti nilkkaan asti, milloin taas edessä oli umpiryteikkö. Välillä eksyttiinkin ja sen jälkeen riideltiin hartaasti, mistä päin aurinko paistaa ja minne päin on kuljettava. Suuntavaistoni ei tälläkään kertaa pettänyt ja töksähdimme takaisin lähtöpaikkaan hämmästyttävän nopeasti. Arvaatte varmaan, että olin pollea koko päivän!
Aurinko tuo havumetsän koko kauneuden esiin. Pehmeää polkua on mukava kulkea. Havumetsässä on myös jo tähän aikaan vuodesta vihreää. Aluskasvillisuudessakin on lukuisia ikivihreitä kasveja: erilaiset sammaleet, puolukka, mustikanvarvut, katinlieko, kallioimarre...
Kallioimarre koristaa sammaleisia kallionkylkiä. Imarre-nimi viittaa sen makeaan makuun. Lapsina imeskelimme sen juuria mummon esimerkkiä noudattaen (olikohan terveellistä?). Saksalaiset kutsuvat kallioimarretta myös enkelinmakeaksi (Engelsüß). Sitä on vanhan kansan parissa käytetty rohtona moneen vaivaan.
Naava eli partajäkälä on epifyytti, jonka perinteisesti tiedetään kertovan ilmanlaadusta. Saasteisissa paikoissa naavaa ei näe. Naava on monien eläinten pesätarviketta. Ihmiset käyttävät sitä ainakin kankaan värjäykseen.
Tässä mäyrä-herra (tai rouva) on varmasti käynyt tonkimassa muurahaispesää löytääkseen makeita munia. Tässä pesässä ei näkynyt vielä liikettä, mutta aurinkoisissa paikoissa muurahaiset ovat jo jälleen täydessä työn touhussa. Talvet mäyrä nukkuu, mutta nyt se on jo liikkeellä. Kostea maa paljastaa, missä se on kulkenut.
Tassunjälki on viisi senttiä pitkä. Siinä näkyy viisi varvasta ja kaarevat kynnet. Tämä jälki löytyi kauriiden ja peurojen ruokintapaikalta, mistä mäyrä oli syönyt ilmeisesti nauriita ja porkkanoita, joiden nyt jo lahoava makea lemu oli haistettavissa kauaksi.
Mäyrän metsää koristavat nämä kauniit katinliekot. Itiöpesien pöly kuulemma leimahtaa liekkiin, jos sen lähelle tuodaan vaikka palava tulitikku. Tulennielijät ovat käyttäneet sitä sytytysjauheena. Liekokasvit on muistoja maapallon muinaisista ajoista, näin kerrotaan Wikipedian sivuilla.
Metsä oli kyllä täynnä tutkittavaa, mutta ärräpäitä kirposi tuon tuosta huulilta. Milloin mätäs upotti nilkkaan asti, milloin taas edessä oli umpiryteikkö. Välillä eksyttiinkin ja sen jälkeen riideltiin hartaasti, mistä päin aurinko paistaa ja minne päin on kuljettava. Suuntavaistoni ei tälläkään kertaa pettänyt ja töksähdimme takaisin lähtöpaikkaan hämmästyttävän nopeasti. Arvaatte varmaan, että olin pollea koko päivän!
5 comments:
Eilen tuli televisiosta mäyrädokumentti. Hassua, miten mietimmekin samantyyppisiä asioita, luulen, että sinun päiväkirjasi saa minut innostumaan luonnontieteistä. Ja nyt on oman alan opiskelut lähes suoritettu tältä lukuvuodelta, jäljellä on tilastotiedettä, nyt riittää siis aikaa ihanille ja ihmeelisille asioille. :)
Kiitos, että olet olemassa ja muistutat minua siitä, mikä on tärkeää.
Muuten, siellä on kevät pidemmällä kuin täällä. On ollut koko kevään. Tällaisen havainnon olen täällä tehnyt. :)
Tiedätkö, innostuin kirjoittamaan, kun ajattelin, että Helena varmaan käy lukemassa. Kerroin näin oikeastaan sinulle lauantaisesta retkestäni.
On tätä kevättä jo odotettukin. Viime vuonna oltiin paljon pidemmällä.
Harmi, etten nähnyt tuota mäyrä-dokumenttia, kun pitkään pähkäilin noiden jälkien kanssa, kuka ne oli siihen tassuttanut.
Mukavaa, että sinullakin on taas enemmän aikaa. Oletkin varmaan paiskinut töitä ja opiskelua kahden ihmisen edestä. Aurinkoista viikkoa sinne teille.
http://areena.yle.fi/video/929634
Mäyrädokumentti on tuolla katsottavissa vielä kuuden päivän ajan. Mukavia hetkiä!
Terveisin minäpieni :)
Juon maljan toukokuulle, jos en riehuvalle vapulle.
Mukavaa kuun vaihdetta!
Katsoin mäyrädokumentin. Maisemat olivat niin erilaiset kuin Suomessa.
Mukavaa toukokuuhun siirtymistä ja kesänodotusta sinullekin, Helena. Sinulla oli synttäritkin tässä, onneksi olkoon näin jälkikäteen.
Meillä näyttää olevan vielä yksi pieni Sekt-pullo, ehkä kilistelimme sillä. :)
Post a Comment