Luin juuri äsken tuon yllä olevan iskulauseen tai miksi sitä sitten kutsuisikin. Luontoon se ainakin sopii. Tähän aikaan vuodesta tulee monta kertaa mieleen, että onpa tylsän näköistä ja synkkää. Maaseudulla ei ole muuta kuin mustaa peltoa, kuollutta kortta ja vanhoja aittarötisköjä. Missä kaikki hirvetkin ovat? Ennen ei päivää kulunut, etteikö niihin olisi törmännyt.
Epäilys hiipii mieleen, ettei vain kaikkia hirviä olisi metsästetty. Näinhän on käynyt Keski-Euroopan maissa. Muistan erään ulkomaalaisen katkeran kertomuksen siitä, kuinka viimeisenkin hirven päälle piti jonkun törtön ajaa autollaan.
Juuri kun mietin näitä asioita, näen pellolla kolme siroa metsäkaurista. Koko harmaa maisema muuttuu yhtäkkiä aivan toisenlaiseksi. Hyvä olo virtaa suoniini: elän nähdäkseni elämää.
Tuosta samaisesta ulkomaalaisesta ystävästäni. Kolmekymmentä vuotta sitten hän matkusti Suomeen vain saadakseen kuvata keskiyön aurinkoa. Kesämökin katolle hän pystytti kameravärkkinsä filmaamaan automaattisesti koko yön läpeensä auringon vaellusta yötaivaalla. Minua tuo kaikki huvitti siihen aikaan. En ymmärtänyt valokuvauksen kiehtovuutta. Näin paljon piti aikaa vierähtää, ennen kuin nykyajan houkutteleva tekniikka hyppi lehtien sivuilta siinä määrin silmille, että haksahdin ostamaan kameran.
Loppukaneettina: Se, joka elää tyhjää elämää, ei näe muidenkaan elämän rikkautta. Tai toistepäin. Tästä voisi vääntää varmasti monenlaista. Olen yrittänyt löytää syvällisempää puoltani.
Epäilys hiipii mieleen, ettei vain kaikkia hirviä olisi metsästetty. Näinhän on käynyt Keski-Euroopan maissa. Muistan erään ulkomaalaisen katkeran kertomuksen siitä, kuinka viimeisenkin hirven päälle piti jonkun törtön ajaa autollaan.
Juuri kun mietin näitä asioita, näen pellolla kolme siroa metsäkaurista. Koko harmaa maisema muuttuu yhtäkkiä aivan toisenlaiseksi. Hyvä olo virtaa suoniini: elän nähdäkseni elämää.
Tuosta samaisesta ulkomaalaisesta ystävästäni. Kolmekymmentä vuotta sitten hän matkusti Suomeen vain saadakseen kuvata keskiyön aurinkoa. Kesämökin katolle hän pystytti kameravärkkinsä filmaamaan automaattisesti koko yön läpeensä auringon vaellusta yötaivaalla. Minua tuo kaikki huvitti siihen aikaan. En ymmärtänyt valokuvauksen kiehtovuutta. Näin paljon piti aikaa vierähtää, ennen kuin nykyajan houkutteleva tekniikka hyppi lehtien sivuilta siinä määrin silmille, että haksahdin ostamaan kameran.
Loppukaneettina: Se, joka elää tyhjää elämää, ei näe muidenkaan elämän rikkautta. Tai toistepäin. Tästä voisi vääntää varmasti monenlaista. Olen yrittänyt löytää syvällisempää puoltani.
1 comment:
*hugs*
Post a Comment