Selvisin siis takaisin kotiin. Paluumatkaan meni aikaa melkein tunti enemmän. Reidet olivat niin maitohapoilla, että jouduin kävelemään kaikki suuremmat ylämäet. Muuten polkeminen sujui ihmeen joutuisasti. Syynä oli kai se, että upposin omiin ajatuksiini. Lisäksi reitti tarjoaa niin upeita maisemia, että sielu lepää ja samalla tuntee sykähdyttävää iloa (= Seele baumelt).Täällä kotona tankkasin uskoa pyöräilyyn lukemalla muiden himopyöräilijöiden tarinoita. Nukuin sen päälle melkein pyöreät 12 tuntia, mutta nähden painajaisia koulusta. Näen niitä yhä.
No comments:
Post a Comment