Nyt olen kokenut jotain todella ihanaa, mutta olen yhä matkalla, joten siirrän ehkä kirjoittamista vielä hieman. Kuvia en ainakaan saa laitettua, ennen kuin olen jälleen kotona.
Ei sen kummempaa, mutta olen kiertämässä Saariston rengastietä. Oma tyttöni oli seuranani eiliseen asti, nyt pitäisi selvittää yksin vielä tämä viimeinen etappi kotiin.
2 comments:
"Nyt olen kokenut jotain todella ihanaa."
Ajattelin Saimaan kanavan suulla samansuuntaisia ajatuksia. Minulle tuli ensimmäisen kerran jossakin paikassa mieleen kysymys siitä, että olenko kokenut jotain niin ihanaa nyt, että olen valmis kuolemaan. Joskus on tullut koettua jotain todella ihanaa, mutta tuo kysymys ei ole koskaan ennen tullut itse paikassa mieleen. Tästä olen iloinen, että tämän koin nyt ensimmäisen kerran näin.
Sanoit sen niin hyvin. Aloitit kirjoituksesi tuolla lauseella, ja minuun se iski voimalla.
Kiitos Helena kirjoituksestasi.
Se sai minutkin miettimään. Kun vihdoinkin elämässä tulee hetki, jolloin kokee suurta tyydytystä, ympäristön suopeutta, kaikinpuolista hyvän ja kauniin läsnäoloa, olisiko sitä valmis siitä paikasta jo siirtymään ajasta ikuisuuteen.
Ollessani isovanhempieni ja äitini haudalla, tunsin myös tuota tunnetta, että täällähän se elämän määränpää on. Täällä hautausmaalla, missä pikkulinnut laulavat ja on niin hiljaista ja pysähtynyttä. Taivaalla vain lentokoneet tekemässä taitolentoesityksiään (=Air Show).
Toivottavasti Helena, elämme vielä pitkään ja saamme kokea paljon kauniita hetkiä. Tulisiko tästä syksystä kaunein ja ihanin syksymme? Toivotaan niin. :)
Post a Comment