skip to main |
skip to sidebar
Elän nähdäkseni elämää. Päiviä ennen eläkeikää. Kaksitoista kesää elämää?
Isokari
Hailuoto
Sinivuokko 11.4.
Leskenlehti 8.4.
Sää
Muistamattomana vuonna 2010
Tännepäin
My favorite stories
- Francoise Sagan: Ihmeelliset pilvet
- Doris Lessing: Viides lapsi
- Saul Bellow: Herzog
- John Steinbeck: Taivaan laitumet
- Ian MacEwan: Ikuinen rakkaus
- James Dickey: Syvä joki
- Nadine Gordimer: Perjantain jalanjälki
Followers
7 comments:
Majakat ovat totta vie upeita.
Hankaluuksia opintorintamalla, paljon enemmän opiskeltavaa kuin alun perin tiesin. Täytyy sulatella tätä ja miettiä, miten edetä.
Haluaisin pois täältä työpaikasta, mutta en voi karenssin vuoksi lähteä noin vain. Eikä minulla ole työtäkään.
Ja on velkoja, mitä pitäisi maksaa.
Apu-a.
Jotain mielikuvitusta kiehtovaa niissä on.
Linnun kuvaa lukuunottamatta kuvat ovat mieheni ottamia, kokosin vain niistä kollaasin.
Hankala tilanne sinulla. Ulkopuolisena siihen on vaikea sanoa mitään. Itse varmasti lähtisin, mutta toisaalta tiedän, ettei se varmasti ole järkevin ratkaisu.
Hyvää viikonloppua. Toivottavasti työmatkasi onnistuu ja pääset samalla hieman irrottautumaan arjesta.
:)
Olet kiva. Epäilin, että voisit jättää minut kaiken sen jälkeen, mitä kirjoitin omaan päiväkirjaani. Käyn läpi prosessia, joka on hankala ja hävettävä eikä aukea helposti. Mutta ensimmäisen kerran huomaan elämässäni katsovani ihmisiä silmiin.
Tuo kollaasi on minusta hieno. Jotenkin on itseltäni tavoittamattomissa kaikki tuo luonto, joka on lähelläsi muutoinkin. Tai ehkä sinä vain näet ja osaat löytää luonnon, minä kuljen ehkä laput silmillä. Paitsi täällä sinun luontopäiväkirjassasi. :)
Minulle tämä luonnon tarkkailu on sellainen pakokeino olla tarkkailematta itseään.
Hih, tuli mieleen se mainos, missä mies makaa terapeutin sohvalla ja kysyy:
"Kuinka monta mitalia saatiin talviolympialaisissa?"
Terapeutti kysyykin puolestaan:
"Mitä tämä mitali sinulle merkitsee? Oletko lapsena jäänyt ilman mitalia?"
Psykologisointia tai ei, tuuletan aivojani ulkona.
Ulkona oleminen on tosi hyvä keino hoitaa itseään. Ulkona ololla on terapeuttisia vaikutuksia itseeni, aurinkoa olenkin odottanut, koska se auttaa minua monella tapaa. Luonto, se on hienointa, mitä tällä planeetalla on.
Minä olen kyllä luonnon suhteen jäänyt lapsena ilman mitalia.
Oli kyllä omakotitalo ja puutarha, mutta ei varsinaisesti luontoa. Kaatopaikka, lentokenttä, leffa, teollisuusparakit...
Joutsenia olen nähnyt vasta muutettuani tänne rannikolle. Ennen kai niin mitään harrastettukaan. Hommaa riitti muutenkin. Luontoharrastuksesta on tullut muoti-ilmiö. Hyvä niin.
Ei ollut tarkoitus vähätellä sitä, mitä kaikkea luonnon kokeminen antaa.
Päinvastoin. Olen harmitellut sitä, että vasta nyt olen herännyt luonnossa kulkemisen ihanuuteen.
Post a Comment