Tässä se on. Minusta näyttää aivan kuin sen nokalle olisi tapahtunut jokin onnettomuus.Miten pitkä matka sillä onkaan takana? Entä mitä sen puolisolle on tapahtunut? Vai onko se vielä niin nuori lintu, ettei puolisoa ole? Aikooko se jatkaa täältä Lappiin? Tekisi mieli lähteä sen matkaan kuin Nils Holgersson Selma Lagerlöfin sadussa
Mustarastaatkin ovat muuten jo alkaneet aamuisin laulaa.
Ihan muuta: Luin eräästä blogista, miten työtön joutuu byrokratian pyöriteltäväksi ja mieleen muistui omat turhauttavat käyntini työvoimatoimistossa joskus viitisentoista vuotta sitten. Ainoa hyöty niistä käynneistä oli, että ilmoittauduin hätäpäissäni ennakkoperintärekisteriin, enkä päivääkään saanut työttömyyskorvauksia. Hullun touhua tosiaan. En vain kestänyt sitä, että joku toinen (virkailija/virasto) kontrolloi elämääni. Halusin olla vapaa ja käyttää aikani juuri niin kuin lystään. Vaikka sitten lintuja valokuvaillen ja haaveillen. Hintana on tietysti epävarmuus toimeentulosta, mutta jotenkin tässä on päivästä toiseen selvitty. Toivottavasti selvitään jatkossakin.
2 comments:
Hesarissa oli viime viikollako se oli juttua pienyrittäjistä, joiden määrä toimeentulotuen hakijoina on kasvanut selvästi. Usein mietin, kuinka hankalaa on olla yrittäjä, kun ei ole oikeutettu samoihin etuihin kuin ns. tavallinen palkansaaja. Tässä näyttäisi olevan kyllä joku asia pielessä...
Näyttää tosiaan siltä, että joutsen on saanut kovaa kyytiä. Mieleeni tuli se kuollut joutsen, jonka kuvasit yksi päivä. Nämä ovat näitä, jotka jäävät pysyvästi mieleen. :(
Ketun häntä on ohut ja näyttää kiillottomalta ja värittömältä - talven jälkeen sekin nauttinee kesän tulosta ja siitä, että riistaa saa kiinni talvea paremmin. Ehkä se siksi oli onnellinen, kun se tietää kesän olevan tulossa.
Ajattele, jos eläimetkin tuntevat alakuloa talvisin? Minua ei naurattaisi ainakaan, jos vaikka turkki päällä kaiket päivät ja yöt ulkona joutuisin olemaan. :)
Hyvää tätä viikkoa, ystävä rakas.
Hyvää viikkoa sinullekin, Helena.
:)
Post a Comment