Nokkansa kolhinut laulujoutsen on saanut viehkeän neitokaisen seurakseen. Kyllä nyt kelpaa kajautella kaikille tiedoksi, että tästä saattaa vielä kehittyä jotain. Vaikka en ole ihan varma, onko tämä sama joutsen. Mielessäni vain haluan sepittää onnellisen lopun kaikelle. Kunpa ihana kesä olisi jo tässä. Mutta ei, taas yöllä oli satanut lunta kymmenisen senttiä. Sulalla on nyt toinenkin laulujoutsen-pariskunta. Lisäksi yksi yksinäinen ja täysin eksyneen näköinen metsähanhi.
Tässä välillä joutsenia oli jopa kaksikymmentä, mutta osa niistä on jo jatkanut matkaa. Siltapaikoissa täällä on muuallakin vesi avoin. Olen jo mennyt sekaisin, mitkä joutsenet olivat ne ensimmäinen pariskunta ja niiden poikanen, jotka tammikuun pakkasissa ja lumituiskussa värjöttelivät täällä. Hyvä niin, sillä aloin olla niihin aivan liian kiintynyt.
Poikasia on nyt kolme. Kettu, susi tai kotka oli käynyt nappaamassa jonkin ruskeasulkaisen linnun. Ihmiset olivat tuohkeissaan, en halunnut jäädä kuulemaan yksityiskohtia. Yksi joutsen on tahriintunut öljyyn. Onkohan kukaan ilmoittanut siitä eläinsuojeluvalvojalle tai poliisille? Luulen kyllä sen selviävän. Surullista vain, miten toiset joutsenet heti näykkivät sitä, ja se raukka näyttää häpeävän tahraista asuaan.
Mutta rakastunut laulujoutsen on kyllä ihana näky. Enpä olisi muutama vuosi sitten vielä uskonut näkeväni sellaista. No kohta tämäkin raportti sulan joutsenista alkaa olla lopussa, sillä aurinko sulattaa jäätä kiivasta vauhtia ja sen myötä linnut katoavat varmasti pian kukin omille pesimäpaikoilleen.
No comments:
Post a Comment