Pitkä talvi alkaa olla takana. Viisi näistä joutsenista - ne ensimmäiset viisi - on ehtinyt tulla niin tutuiksi, että ne tulevat aina ensimmäisinä "tervehtimään", kun tulee rantaan. Suurin uros päästelee pehmeitä kurahduksia kuin kissa. Olen tulkinnut sen ystävällisyydeksi. Joku varmasti sanoisi, ettei villejä eläimiä saa inhimillistää, mutta so what. Inhimillisiähän ne ovat. Mutta samalla taivaallisen kauniita. Nyt joutsenia on laulujoutsen ja kaksi harmaata nuorta joutsenta mukaan lukien kaikkiaan 13.
6 comments:
Täällä on ranta, muttei ollenkaan noin paljon lintuja. Merikin on vielä niin jäässä, ettei sulaa paikkaa ole missään. Kevät kuitenkin etenee. On hienoa nähdä luonnon heräävän eloon - meillekin on ilmestynyt pihaan joku outo iso harakan kokoinen vaalea lintu, jota en ole ennen nähnyt. En ole ehtinyt kaivaa kiikaria riittävän nopeasti esiin enkä lintukirjaa, jotta olisin voinut tunnistaa linnun. Olen muutenkin huono tunnistamaan eläimiä.
Odotan vähän jo viikonloppua. Jos on aurinkoista, lähden ulos. Kaipaan ulkoilua keväällä. Lauantaina olen kuitenkin töissä, mutta sunnuntaina voisin ehtiä tehdä lenkin. Kameran voisin ottaa mukaan, vaikka olenkin huono kuvaamaan.
Halaus sinulle!
Ups, tarkoitus ei ollut olla noin pessimistisen tai masentuneen kuuloinen. Olen ihan ok, varmaankin. :) Niin kuin olet sinäkin, ja vielä enemmän kuin "ihan ok". :)
Nimitinkin tämän kaupungin heti kun muutimme tänne "Joutsenten kaupungiksi". Täällä on todella otolliset paikat vesilintujen pesiä. Paljon rämeikköisiä rantoja.
Isokoskeloita en ole koskaan aikaisemmin nähnyt missään.
Eipä tuo kuvaaminen minunkaan kohdalla niin ihmeellistä ole. Kunhan napsin. Jonkinlaista terapiaa. :)
Wo bist du?
En minä sitä saksaa osaa. Siis oikeasti.
Iski masis.
Huh.
Post a Comment