Tämäkin alkaa olla jokavuotinen tapahtuma. Kurrelapset ilmestyvät pihalle melskaamaan. Kevät on tulossa. Hauskaa on. Huoli ei vielä paina. Autot kiinnostavat poikia, kuinkas muuten. Joskus en ymmärrä, kun oravaa pidetään pesärosvona. Mitä ihmiset sitten ovat syödessään munia?
Wednesday, March 3, 2010
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Hyvä rinnastus, orava ja ihminen.
Olen ollut alamaissa, yritän taistella sitä vastaan. Aloin syödä mäkikuismaa tänä aamuna, jotta alakulo ei veisi loputtoman pitkään mukanaan.
Odotan, että aurinko alkaisi taas paistaa.
Voi, Helena, olen ollut huono tsemppaaja tänä talvena. Itselläni on ollut nyt hieman valoisampi olo, kiitos varmaan lumen ja hiihtomahdollisuuden.
Ajattelin tässä juuri, miten sinä, Verenpisara ja muutama muu tsemppasitte minua aikoinaan, kun en enää olisi jaksanut tätä elämää ollenkaan. Tuli melkein haikea olo. Kirjoitukset olivat silloin niin iholle tulevia, käyttääkseni jostain päähäni muistunutta termiä.
Mutta hyvä näin, että ollaan taas menossa kesää kohti. Linnutkin laulavat jälleen. Kuuntele niitä, sen parempaa neuvoa en osaa antaa, mutta tiedän sen auttavan ihan pikkasen ainakin. :)
Kiitos eilisestä. Se oli parhaimpia asioita moneen viikkoon. Kiitos vielä.
Ja kiitos "menneen" muistutuksesta. Tuli sellainen mieleen, että se, mikä on "mennyttä", jää meihin, ja se on siksi olemassa myös tänään. Sellaisen olon tekstisi synnytti minussa. :)
Tänään oli hankalaa, tulivat vanhat traumat esiin. Niistä kuitenkin selvisin, mutta uusi hypoteesi tuli "testattavaksi". Vaan en voi sitä täällä sanoa. Mutta ehkä muualla. Vanha trauma toi mieleen sen synnyttämät vaikeudet. Ehkä ne heräävät eloon aina trauman uudelleen eläessä? Entä jos... Äh, menen kirjoittamaan päiväkirjaani, edes tämän hypoteesin, muuten kun olen niin laiska sinne raapustamaan.
Mennyt seuraa meitä ja vaikuttaa aivan kaikkeen, usein tiedostamatta.
Hyviä hetkiä pitäisi varmasti muistella useammin ja mieltä kuohuttavia asioita välttää.
Kiitos itsellesi eilisestä!
Post a Comment