Juuri kun edellä pohdiskelin elämänvalintojani, posti toi kirjeen Afrikasta. Tulin siitä uskomattoman hyvälle tuulelle ja ajattelin, että tämä on minun elämäni ja sopii minulle juuri sellaisenaan. Miksi miettisin sitä, minkälaisia valintoja toiset elämässään tekevät. On hyvä, ettemme me ihmiset ole samanlaisia.Katsoin huvikseni yksi päivä netistä, josko löytäisin sieltä vanhoja hippiaikojen tuttavuuksia. Löysinkin yhden brasilialaisen miehen facebook-sivut. Silloin kun about sata vuotta sitten nukuimme saman hippikommuunin ahtaalla lattialla Belgradissa, hän oli laiha, palavasilmäinen nuori mies, joka haaveili kirjailijan urasta (kuinkas muuten) ja joka oli yhtä huolestunut kaikesta mahdollisesta kuin me muutkin. Ja matkalla Nepaliin, niin kuin me muutkin, koska siellä oli jokin valaistumisen kokemus odottamassa meitä.
Nyt hän oli tukevoitunut ja harmaantunut herrasmies, joka halaili huolettoman näköisenä kuvissa kaunista, nuorta naista. Yhden kirjan hän oli julkaissut, mutta ei ilmeisesti millään suurella menestyksellä. Poistuin sivuilta hämmentyneenä.
Mitä meistä on tullut? Vanhoja selvä se. Miten unelmiemme kävi? Olemmeko onnellisia?
No comments:
Post a Comment